”Suomalaisen marginaalimusiikin taivaalle on syttynyt uusi tähti. Elisa Laiho on lukenut Edith Södergraninsa ja tehnyt kunnianhimoisen sävellystyön runoista lauluiksi.” (--) Laihon herkkä ääni kantaa ja muuttuu eri tunnetiloihin, sävy lyö särmää ja kertoo kivusta ja kaipuusta. Hän käytää äänensä laajaa spektriä pieteetillä ja välttää näin kulumisefektin.” (Marja Mustakallio, Kaleva 10.7.2008)

”Laulaja, pianisti, säveltäjä Elisa Laihon uusin levy Mustaa tai valkoista soi herkän tyylikkäästi.” (--) ”Musiikista löytyy tasapainoinen äänten synteesi ja keinunta. Se on kuin viileiden sormien rauhallinen kosketus, silloin kun ei vaadita mitään. Raskaitakin sanoja voi esittää rauhallisen kevysti, hitaasti laskeutua syvyyksiin ja tuntea, että ihminen on pohjimmiltaan kevyt.” (Kirsi Taivainen, Keskisuomalainen 10.5.2008)

”Avausraita, nimikappale Mustaa tai valkoista on kaikilta osin yksi kauneimmista kappaleista, joita eteen on viime aikoina sattunut. Sopivissa oloissa kappaleessa on myös selvää hittiainesta. Laihon sävellykset ja Edith Södergranin (1892-1923) runot kohtaavat toisensa tyylillä.” (Veli-Matti Henttonen, Salon Seudun Sanomat 22.3.2008)

”Södergranin runot toden totta avautuvat aivan uudella tavalla levyn laulujen avulla.” (--) ”Laiho on saanut siirrettyä runojen salaperäisyyttä henkivän hengen hienosti musiikkiinsa. ” (Hanne Orrenmaa, Ilkka 31.7.2008)